Appelsiini-hunajakanaa ja maalaissalaattia

Olen perso kaikenlaiselle kauneudelle. Nautinkin suunnattomasti fine dining -ruoan valmistamisesta ja syömisestä. Sydämestäni löytyy kuitenkin erityinen paikkansa myös rustiikkiselle ruoalle. Rehellisen rustiikkisia ruoka-annoksia syödessään tietää tasan tarkkaan mitä syö. Ne ovat useimmiten helppoja valmistaa ja sopivia valintoja tehden myöskään kukkaron nyörejä ei tarvitse liikaa höllätä. Ihanteellista ruokaa siis opiskelijoille!

Appelsiini-hunajakanaa ja maalaissalaattia (4:lle)

1 (luomu)kana
4 rkl hunajaa
1 appelsiini
3 luomumunaa
100 g pancettaa/pekonia
1 dl mustia papuja
4 tomaattia
erilaisia salaatteja
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
sitruunamehua
yrttejä (basilika, salvia, rucola)
valkosipulia
sitruuna

Anna mustapapujen liota kylmässä vedessä yön yli. Huuhtele ja keitä miedolla lämmöllä n. 45 min.

Laita kana öljyttyyn vuokaan tai uunipellille leivinpaperin päälle. Pyyhi kanan pinta ja hiero sen pintaan suolaa, pippuria sekä öljyä. Laita kanan sisään sitruunalohkoja, valkosipulia ja yrtttejä. Tee kanan koipiin viillot, jotta ne kypsyisivät samaan aikaan muun kanan kanssa.

Purista appelsiinista mehut kattilaan ja lisää hunaja sekä hieman suolaa. Lämmitä ja valele kanaa tuolla liemellä. Vuoan pohjalle saa tulla reilusti nestettä. Laita kana 200-asteiseen uuniin noin tunniksi. Käännä kanaa välillä ja valele keitinliemellä.

Paista viipaloitu pancetta ja laita talouspaperin päälle odottamaan. Rakenna salaatti tomaateista, revityistä salaateista, mustapavuista, pancettasta sekä keitetyistä kananmunista. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Lorota perään hieman luomuoliiviöljyä ja puolikkaan sitruunan mehu. Sekoita salaattia reilusti käsin, jotta kaikki saavat osansa mausteista.

Kokoa lautasille aimo kasa salaattia ja leikkaa kullekin ruokailijalle pala kanaa. Kastikkeena voit käyttää kanan paistolientä. Nautiskele kaikessa rauhassa!
Vinkki: Käytä hyödyksesi kananranka ja valmista vaikka seuraavana päivänä itsellesi kanalientä pakkaseen odottamaan. Hyvä ohje löytyy esimerkiksi täältä.

Perjantaipullo: Leyda Las Brisas Pinot Noir

Kuulun siihen runsaslukuiseen joukkoon, joka innostui tutustumaan tarkemmin Pinot Noir-rypäleeseen Sideways-elokuvan myötä. Onneksi. Rypälettä on helppo sympatiseerata, sillä se vaatii karuja oloja menestyäkseen ja on jokseenkin haastava ja oikukas kasvatettava. Jos ei paremmin tietäisi, voisi luulla puhuttavan suomalaisesta rypäleestä.

Pinot Noir viihtyy viileissä ja karuissa oloissa. Sen rypäleet ovat ohutkuorisia ja alttiita homeelle sekä sienitaudeille. Pinot Noirin menestyminen riippuu mm. kasvupaikasta, köynnösten sidontatavasta tukirakenteisiin ja jopa valon saannin suunnasta. Arvostettua rypälelajia viljellään lähes kaikkialla siellä, missä viiniä ylipäätään viljellään. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja Pinot Noir tunnetaankin myös nimillä Pineau, Spätburgunder ja Blauburgunder, muutaman mainitakseni. Tyyliltään Pinot Noir -viinit vaihtelevat kevyen mineraalisista rehevän silkkisiin. Yhteistä erilaisille viineille on tyypillisesti raikas hapokkuus. Viineistä löytyvä aromimaailma on huikea. Niistä voi löytää mm. mansikkaa, vadelmaa, kirsikkaa, puolukkaa, nahkaa, mausteita, tryffeliä ja tummakuorisia hedelmiä.

Leydan Pinot Noir on tyyliltään ehdottomasti rehevän silkkinen. Sen keskitäyteläinen maku on Pinot Noiriksi yllättävän runsas, suorastaan suuntäyttävä. Kevyen mausteisesta ja todella vivahteikkaasta mausta löytyy kirsikkaa, hillomaista karpaloa sekä aavistus tammea. Leyda Las Brisas Pinot Noir on todella laadukas ja tasapainoinen viini, jota kannattaa tarjota jokaiselle, joka vähänkin arastelee Pinot Noiria rypäleenä. Kannattaa myös muistaa, että Pinot Noir on yksi kolmesta samppanjan valmistukseen käytettävästä rypäleestä.

Vinkki: Leyda Las Brisas Pinot Noir on tarpeeksi täyteläinen ollakseen kelpo kumppani esimerkiksi mausteisille kana- ja possuruoille. Jopa riistalinnut saavat siitä oivan keskustelukumppanin. Täsmäkumppanina viinin kanssa toimii kumminkin kevyesti savustettu lohi, jonka rinnalle voi tehdä ronskitkin lisukkeet. 

Lähde: Alko.fi

Perjantaipullo: Terres de Berne

Tämän viikon perjantaipullo on valittu kesän viimeisiä hellepäiviä silmällä pitäen. Terres de Berne on tyylikäs roseeviini Ranskan Provencesta. Alueella tuotetaan joka vuosi 130 miljoonaa pulloa roseeviiniä ja sieltä tulevat maailman hienoimmat ja huonoimmat roseeviinit. Alueen maine bulkkiroseeviinien tuottajana alkaa olla vanhentunut ja laatutuottajien elegantit viinit nostavatkin Provencen alueen arvostusta nimenomaan laaturoseeviinien tuottajana.

Terres de Bernen tuottaja Châteu de Berne on saanut nimensä paikallisen Bernard-pyhimyksen mukaan. Tilan logona toimii Saint Bernardia esittävä satavuotias maalausvanhus. Châteu de Berne tuottaa vanhalle maailmalle tyypillisiä raikkaitta, puhdaspiirteisiä ja tyylikkäitä roseeviinejä. Niissä aromit ovat hienostuneempia eivätkä hyökkää päälle samalla tavoin kuin uuden maailman roseeviineissä usein käy.

Itse viini on erittäin tyylikäs ja raikas roseeviini, joka on omimmillaan hyvin viilennettynä seurustelujuomana helteellä. Sen lohenpunainen väri on lähtöisin kuorikontaktista eli viini on tehty punaisista rypäleistä, joiden annetaan uuttua viinin käydessä. Punaiset rypäleet ovat kuin teepusseja, joita uittamalla rypälemehuun saadaan aromeja ja värejä. Viinin tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Kuiva maku on keskihapokas ja siitä löytyy vadelmaa, sitruksisuutta ja hieman mansikkaa. Raikas maku on vivahteikas, mutta aromeita saa todella metsästää.

Vinkki: Kokeile viiniä erilaisten yksinkertaisten kana- ja kalaruokien sekä salaattien seuralaisena. 

Perjantaipullo: Il Papavero Rosso

Tämän viikon perjantaipullona on todellinen löytö Italiasta. Alle kuuden euron Il Papavero Rosso eli punainen unikko on italialainen pöytäviini, joka yllättää makunsa puolesta todella positiivisesti. Kypsän marjaisasta tuoksusta löytyy marjojen lisäksi mausteita. Keskitäyteläisessä maussa on tuoksun lupaamien aromien lisäksi kirsikkaa.

Viini on siinä mielessä erikoinen, että sen tuottaja on perheyritys, joka ei itse omista lainkaan viinitarhoja, vaan viiniin käytetyt rypäleet on kerätty eri puolilta Italiaa. Sangiovese Marchen maakunnasta, Montepulciano Abbruzzien maakunnasta ja Nero d’Avola Sisiliasta. Rakennetta ja luonnetta viiniin on haettu kypsyttämällä osaa viinistä tammilankkujen kanssa. Lankkujen kanssa kypsyttäminen kun on huomattavasti huokeampaa kuin itse tammitynnyreissä kypsyttäminen.

Vinkki: Il Papavero Rosso on huikean hinta-laatusuhteen punaviini, joka toimii loistavana kokkiviininä sekä erilaisten pasta- ja pizzaruokien kumppanina. Myös yrteillä ryyditetyt porsas- sekä kanaruoat saavat tästä hyvän kaverin.

Lähde: Alko.fi

Perjantaipullo: Taltarni Brut Taché

Taas on perjantai ja perjantaipullon aika. Tällä kertaa haluan esitellä suvereenin kuohuviinisuosikkini. Taltarni Brut Taché on erittäin laadukas, lohenpunainen kuohuviini Australiasta. Lohenpunaisen värinsä Taltarni on saanut 18 kuukauden pullokypsytyksen jälkeen sakanpoiston yhteydessä, jolloin siihen on lisätty hieman punaviiniä. Kuohuviiniin käytetyistä rypäleistä osa tulee Victorian Pyreneiden alueelta ja osa Tasmanian saaresta.

Taltarni on tyylikäs kuohuviini, joka valmistetaan samppanjamenetelmällä samoista rypäleistä kuin samppanja eli yhdistelmästä Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier. Aromaattisesta mausta voikin löytää perinteisesti samppanjaan yhdistetyn paahtoleipäisyyden. Erittäin kuivassa ja keskihapokkaassa maussa on myös vadelmaa, joka osaltaan tekee kuohuviinistä loistavan nautiskelu- ja seurustelujuoman. Ruokasuosituksia voisivat olla erilaiset kala- ja kanaruoat.

Viinintuottajan eli Taltarnin historia ulottuu aina vuoteen 1887, jolloin Edwin Mackereth istutti Victorian alueen ensimmäiset viiniköynnökset. Taltarni yrityksenä on kuitenkin toiminut vasta vuodesta 1969. Sen nimi tulee aboriginiaalien punaista maata tarkoittavasta sanasta.

Vinkki: Tutustu australialaisiin ja erityisesti tasmanialaisiin kuohuviineihin, jotka ovat tyyliltään aromikkaita ja persoonallisia.

Lähde: Alko.fi