Kuulun siihen runsaslukuiseen joukkoon, joka innostui tutustumaan tarkemmin Pinot Noir-rypäleeseen Sideways-elokuvan myötä. Onneksi. Rypälettä on helppo sympatiseerata, sillä se vaatii karuja oloja menestyäkseen ja on jokseenkin haastava ja oikukas kasvatettava. Jos ei paremmin tietäisi, voisi luulla puhuttavan suomalaisesta rypäleestä.
Pinot Noir viihtyy viileissä ja karuissa oloissa. Sen rypäleet ovat ohutkuorisia ja alttiita homeelle sekä sienitaudeille. Pinot Noirin menestyminen riippuu mm. kasvupaikasta, köynnösten sidontatavasta tukirakenteisiin ja jopa valon saannin suunnasta. Arvostettua rypälelajia viljellään lähes kaikkialla siellä, missä viiniä ylipäätään viljellään. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja Pinot Noir tunnetaankin myös nimillä Pineau, Spätburgunder ja Blauburgunder, muutaman mainitakseni. Tyyliltään Pinot Noir -viinit vaihtelevat kevyen mineraalisista rehevän silkkisiin. Yhteistä erilaisille viineille on tyypillisesti raikas hapokkuus. Viineistä löytyvä aromimaailma on huikea. Niistä voi löytää mm. mansikkaa, vadelmaa, kirsikkaa, puolukkaa, nahkaa, mausteita, tryffeliä ja tummakuorisia hedelmiä.
Leydan Pinot Noir on tyyliltään ehdottomasti rehevän silkkinen. Sen keskitäyteläinen maku on Pinot Noiriksi yllättävän runsas, suorastaan suuntäyttävä. Kevyen mausteisesta ja todella vivahteikkaasta mausta löytyy kirsikkaa, hillomaista karpaloa sekä aavistus tammea. Leyda Las Brisas Pinot Noir on todella laadukas ja tasapainoinen viini, jota kannattaa tarjota jokaiselle, joka vähänkin arastelee Pinot Noiria rypäleenä. Kannattaa myös muistaa, että Pinot Noir on yksi kolmesta samppanjan valmistukseen käytettävästä rypäleestä.
Vinkki: Leyda Las Brisas Pinot Noir on tarpeeksi täyteläinen ollakseen kelpo kumppani esimerkiksi mausteisille kana- ja possuruoille. Jopa riistalinnut saavat siitä oivan keskustelukumppanin. Täsmäkumppanina viinin kanssa toimii kumminkin kevyesti savustettu lohi, jonka rinnalle voi tehdä ronskitkin lisukkeet.
Sokrateen keittiössä 
Jätä kommentti